Simaneitsyys ja arjen ylistys

Kolmenkympin rajapyykin häämöttäessä tai sen ylittyessä ihmisillä tuntuu alkavan uudelleen jonkinlainen ensimmäisten kertojen kokeiluvillitys: hankitaan ensimmäiset aikuisten sukset, kasvatetaan itse kirsikkatomaatteja ja tehdään ensimmäistä kertaa simaa sieltä täältä haalittuihin lasipulloihin.

Villityksestä puhun siksi, että olemme eläneet jo jonkin aikaa selfie-kulttuurissa, jossa arkipäiväisetkin asiat tuodaan julkisuuteen somessa ja tällä tavalla luodaan tai vahvistetaan omaa identiteettiä. Kuten Hesarin jutussa osuvasti todettiin, minkkiturkit ja kaviaarit ovat statussymboleina vaihtuneet isoäidin perintökattilaan, vapaapäivän vietosta kertomiseen ja perinteisten, juurevien ruokien valmistustaitoon. Se, mikä joskus teininä tuntui vanhanaikaiselta ja monimutkaiselta, on nyt tuoretta ja tavoiteltavaa.

Kyse ei varmastikaan ole pelkästä villityksestä, vaan aivan luonnollisesta siirtymisestä ikävaiheesta toiseen. Lähestyttäessä kolmeakymppiä ihmisellä alkaa usein uusi vaihe aikuisuudessa, johon kuuluu säännöllisempi työelämä ja sitä kautta varallisuuden nousu ja rutiinien lisääntyminen. Alamme yksilöinä arvostamaan tai ainakin näkemään eri tavalla vanhempiemme ja isovanhempiemme vaalimia perinteitä ja tapoja. Niillä joilla yhteisön arvostamia perinteitä ei lapsuudessa ole juuri ollut, huomaavat voivansa luoda niitä itse omalle perheelleen. On siis aika ymmärrettävää, että tällaisessa siirtymävaiheessa oma identiteetti on mielenkiintoisessa myllerryksessä ja julkaise-näppäintä painetaan tiheään.

Sekalainen simaseurue.

Oma ensimmäisten kertojen villitys on nyt siis osiossa "tee itse simaa", sillä sukset on jo hankittu ja keittiönpöydällä kasvaa yrttejä ja hyötykasveja.

Aivan yksin ei koitokseen tarvinnut alkaa, sillä Naapurinpoika lähti osakkaaksi, ja hänellä oli jo kokemusta yhdestä simasatsista. Simareseptejä löytyi joka lähtöön, mutta lopulta selkeimmältä tuntui Marttojen sivuilta löytynyt valmistusohje. Tekeminen oli hauskaa sekä helppoa ja tulokset odottavat jääkaapissa siistissä rivissä. Hieman jännittää, tuliko hiivaa tarpeeksi, sillä laitoin sitä hyvin minimaalisen nokareen. Kerran olen juonut niin pahasti hiivasakkaista simaa, että ihan heti en syttynyt ajatukseen itse tehdystä simasatsista.

Simaliemi maustuu noin vuorokauden isossa kattilassa, kulhossa tai sankossa.

Eilen illalla aloin sitten selailemaan munkkireseptejä, josko sitä taas yhden ekakokemuksen hankkisi...